Saavumme Perugiasta, Umbriasta Anconaan Marcheen paikallisjunalla. Laulamme Niilon kanssa tuttua laulua, jota aina laulamme ajaessamme liikenneympyràssà - "Minà menen, minà menen meren rantaan, siellà ystàvàni kohtaan..."Ja siellàhàn se hààmòttàà Adrianmeri. Junarata menee aivan rantaviivaa pitkin ja matkan varrella nàkyy ankeahkon nàkòisià pienià rantakaupunkeja.
Rautatieasemalta menemme bussilla keskustaan hakemaan majapaikkaa. Ancona ei selvàstikààn ole turistikeskus ja tiedon hankkiminen on vaivalloista. Missà tààllà on turistitoimisto. Bussikuskit eivàt tiedà, kysellààn lisàà ja vihdoin se lòytyy. Hotellit ovat tàynnà, mutta majapaikka lòytyy oikein mukavalta alueelta, puiston laidalta. Ensivaikutelma kaupungista rautatieaseman làhistòllà ja keskusaukiolla on ankea.
Rautatieasemalta menemme bussilla keskustaan hakemaan majapaikkaa. Ancona ei selvàstikààn ole turistikeskus ja tiedon hankkiminen on vaivalloista. Missà tààllà on turistitoimisto. Bussikuskit eivàt tiedà, kysellààn lisàà ja vihdoin se lòytyy. Hotellit ovat tàynnà, mutta majapaikka lòytyy oikein mukavalta alueelta, puiston laidalta. Ensivaikutelma kaupungista rautatieaseman làhistòllà ja keskusaukiolla on ankea.
Mutta ... ensivaikutelma voi olla tàysin vààrà. Aamulenkki meren rantaan sykàhdyttàà. Kàvelen leveàà lehmuskujaa pitkin merta kohti. Kauniit kiviportaat laskeutuvat kiviselle rannalle. Ranta on tàynnà kalastajien varastoja, joissa on kirkkailla vàreillà maalattuja lautaovia. Mikààn uimaranta tàmà ei ole, mutta kauneimpia aamulenkki reittejà. Taas kerran liikutun. Vastaantulijat tervehtivàt minua, aurinko paistaa jo làmpimàsti.
Aamiainen làhikahvilassa. Ihmiset ovat ystàvàllisià, Niilo saa suukkoja kàdelleen tarjoilijalta. Tànààn kaupungissa on markkinapàivà ja làheinen katu on tàynnà kankaiden, vaatteiden ja kenkien myyjià. Làhellà on myòs kauppahalli, jonka runsaita vihannes, kala ja hedelmàvalikoimia ihailemme. Menemme uudelleen turistitoimistoon ja kysymme vinkkejà, mikà olisi juuri meille sopiva paikka. Teemme myòs vakiokysymyksemme, missà olisi hyvà lounaspaikka.
Aamiainen làhikahvilassa. Ihmiset ovat ystàvàllisià, Niilo saa suukkoja kàdelleen tarjoilijalta. Tànààn kaupungissa on markkinapàivà ja làheinen katu on tàynnà kankaiden, vaatteiden ja kenkien myyjià. Làhellà on myòs kauppahalli, jonka runsaita vihannes, kala ja hedelmàvalikoimia ihailemme. Menemme uudelleen turistitoimistoon ja kysymme vinkkejà, mikà olisi juuri meille sopiva paikka. Teemme myòs vakiokysymyksemme, missà olisi hyvà lounaspaikka.
Osteria del Pozzo on kulman takana, paikka tàytyy tietàà, jotta sinne lòytàà. Osteria on erikoistunut kalaruokaan. Sòimme herkulliset pàivàn annokset pastaa, jossa oli kalakastike. Osterian omistaa Titziana Giranfatti ja ravintola on perustettu 1950-luvulla. Paikka on tyòpaikkaruokailijoiden suosiossa, làhellà olevien pankkien ja toimistojen vàki kày sàànnòllisesti syòmàssà joko pàivàn menun tai annoksen.Iltaisin ihmiset syòvàt pààasiassa kalaa, pastaa pàivàllà klo 12.30 - 14.30 ja kevyempàà illalla klo 19.30 - 22.30.
Hinnat ovat hiukan edullisemmat ja ruoka on erinomaista. Haastattelin Paolo Machinia, omistajan miestà. Hàn kertoi, ettà olennaisinta ruuassa on sen huolellinen valmistus. Pààosa raaka-aineista hankitaan làhiseudulta. Kalaa ostetaan tarjonnan mukaan. Hintojen noustessa liian korkeaksi, kàytetààn pakastekalaa ja àyriàisià. Sunnuntaisin ravintola on kiinni. Arkisin tarjotaan 2-3 pàivàn annosta sekà pàivàn menu, jossa on alkuruoka ja pààruoka. Asiakkaat valitsevat useimmiten simpukoita, katkarapuja tai "bluefish" kalaa. Paolo kertoo, miten Marchessa maaseudulla tehdààn ruokaa vanhan perinteen mukaan ja ihmiset haluavat ajaa juuri tiettyyn ravintolaan syòmààn sunnuntailounaan. Làmpimàsti suosittelemme Osteria del Pozzoa ruokapaikkana Anconassa.
Hinnat ovat hiukan edullisemmat ja ruoka on erinomaista. Haastattelin Paolo Machinia, omistajan miestà. Hàn kertoi, ettà olennaisinta ruuassa on sen huolellinen valmistus. Pààosa raaka-aineista hankitaan làhiseudulta. Kalaa ostetaan tarjonnan mukaan. Hintojen noustessa liian korkeaksi, kàytetààn pakastekalaa ja àyriàisià. Sunnuntaisin ravintola on kiinni. Arkisin tarjotaan 2-3 pàivàn annosta sekà pàivàn menu, jossa on alkuruoka ja pààruoka. Asiakkaat valitsevat useimmiten simpukoita, katkarapuja tai "bluefish" kalaa. Paolo kertoo, miten Marchessa maaseudulla tehdààn ruokaa vanhan perinteen mukaan ja ihmiset haluavat ajaa juuri tiettyyn ravintolaan syòmààn sunnuntailounaan. Làmpimàsti suosittelemme Osteria del Pozzoa ruokapaikkana Anconassa.
