Vihdoinkin.
Löysimme paikan, joka on juuri sopiva sillä hetkellä. Meren rannalla, vanha huvila, kaunis puutarha. Aurinkoa, hiekkaa, hitaita tunteja ulkona nauttien. Kaipaamme tätä - upeaa ympäristöä pysähtyä.
Olimme jo aiemmin soittaneet ovikelloa, mutta kotona ei ollut ketään. Toisella yrittämisellä onnistui. Paola oli kotona Sissi koiransa kanssa. Hänellä on tarkoitus avata Bed and breakfast paikan vasta kesäkuun puolivälissä. Mutta meillä on tuuria ja hän avaa ovensa jo meille.
Olemme siis "koevieraat".
Puerto San Giorgio on pieni merenranta kaupunki, Anconasta etelään. Viehättävä pieni kaupunki ja upea merenranta. Kaupunkia halkoo rautatie, kuten kaikissa tämän alueen kaupungeissa. Mutta ohikiitävään junan ääneen tottuu yllättävän nopeasti. Vähän kauempana näkyy myös moottoritie, korkealla betonisillalle rakennettu tie.
Pääosan ajasta vietämme aurinkoisella rannalla. Ilma on juuri sopiva, lämmin ja vähän tuulinen, ei siis liian hiostava eikä tukahduttava. Meri tuo mukanaan jotain kiehtovaa. Kuvittelen millaista olisi asua tällaisessa paikassa pidempään. Kävellä aamuisin lenkillä mererannalla paljain jaloin pehmeässä hiekassa. Istua aurinkovarjon alla ja nauttia hyvästä kirjasta. Välillä poiketa kahvilla viehättävässä kahvilassa. Maistaa auringon makuisia hedelmiä ja vihanneksia. Ei sellainen elämä hullumpaa olisi. Nähdä päivittäin meren sini miten se kohtaa sinisen taivaan kaaren. Pehmeän auringonvalon helliessä maisemaa.
Olisipa tuollainen puutarha. Viisi suurta palmupuuta, vanha oliiviöljypuu, kukkia, köynnöksiä.
Ympärillä leijuu ihastuttava pinjan tuoksu. Olisipa tuollainen puutarha. Lämmin auringonvalo kaikkialla.
Niilo ihastuu ikihyviksi talon Sissi koiraan. Tryffelikoiraan jolla on aina iloinen ilme ja hyvin seurallinen luonne. Leikimme Sissin kanssa ja kokkaamme keittiössä herkkuja.
Haemme tuoreita, maukkaita vihanneksia kauppahallista ja meren herkkuja kalakaupasta. Risto herkuttelee äyriäisillä. Ensimmäistä kertaa vuosiin maistan kaloja, joita viimeksi söin asuessamme Barcelonassa. Maullakin on muisti.
Kaupungissa on oleskelumme aikana kaksi kertaa markkinat, yhdet antiikkimarkkinat sekä koulujen loppukonsertti keskusaukiolla. Markkinoilla on myynnissä valtavia määriä vaatteita, kenkiä ja rihkamaa. Suurissa erissä tuotettuja tavaroita, joissa ei persoonallisuutta löydy.
Kaiken tämän tavaramäärän keskellä istuu valkeahattuinen aasialainen mies ja tekee kauniita vihreistä lehdistä taiteltuja heinäsirkkoja. Taidokkaita töitä hintana kolme euroa. Aitoa ja alkuperäistä. Mutta löydän kaiken keskeltä vihannes ja hedelmämyyjän, jolta ostan kirsikoita, aprikooseja, hunajamelonia. Uskomattoman herkullista. Juustonmyyjältä pecorino juustoa.
Antiikkimarkkinoilla on hauska katsella mitä on tarjolla. Katsominen on parasta antia. Yhdellä myyjällä on mm. vanhoja pukuja, hattuja, upeita luomuksia myynnissä. Se on ehkä mielenkiintoisinta...
Oh la belle vie! Kohtaan juuri nyt paikan, merenrannan, josta olen haaveillut pitkään, pitkään.
Tämä on totta juuri nyt ja minä näen, koen ja maistan tämän...
