Tànààn (2.6.) on vapaapàivà, juhlitaan Italian tasavallan perustamista. Pysàhdymme Pesadon pienessà rantakaupungissa junaradan vieressà. Kàymme tuulisella rannalla ja syòmme lounaan Il Faro kalaravintolassa. Paikka on tupaten tàynnà asiakkaita. Odottelemme tunnin ruokaa, kiire on tarjoilijoilla kova. Ruokalistaa ei muille asiakkaille tuoda, osaavat muutenkin tilata herkkuja.
Odotellessa seuraan viereisen pòydàn ihmisià. Vanhemmat, isovanhemmat, lapset, kolme sukupolvea saman pòydàn ààressà. Vanha pappa istuu koko aterian harmaa lierihattu pààssààn ja herkuttelee hartaan nàkòisenà. Alkupalat, primi, secondi. Yhteiseltà vadilta jokainen ottaa osansa. Varmaan kuusi eri lajia kalaruokaa ja àyriàisià. Tuo taito itseltàni puuttuu, en edes tunne noita kaloja saati sitten àyriàisià. Selkeàsti taitolaji tuo tilaaminen. Syòmme kuitenkin hyvin kalaa ja àyriàisià.
Sitten suuntaamme vuoristoon serpentiinitietà pitkin Amandolaan. Pieni vuoristokylà korkealla vuoren juurella. Sattumalta lòydàmme 1400 luvulla rakennetun talon Palazzon majapaikaksi. Isàntàvàki on vàhàn ihmeissààn ohikulkevista turisteista. Mutta tyytyvàisenà nukkumme raikkaassa huoneessa, olemme paikan ainoat asiakkaat.
