Menemme koulubussilla, ainoalla joka kulkee, Todiin, kukkulalla sijaisevaan vanhaan kaupunkiin. Strada bella. Häkellyttävän kaunis tosi kapea serpentiinitie ja ohjaksissa rallikuski. Risto pelkää bussin takapenkillä, Niilo nukahtaa kesken matkan ja minä ihailen kaunista kukkamerta. Keltaista, vaaleanpunaista, oliivipuita, viiniköynnöksiä. Mutkia ja korkeitä mäkiä. Pieni tie sukeltaa köynnöskujaan. Olen mykistynyt ja taas kerran liikutun.
Todiin emme kuitenkaan jää, sillä sopivaa majapaikkaa ei löydy. Jatkamme Perugiaan taas paikallisbussilla mutkitellen. Illalla olemme perillä.
