Saavuimme paikallisjunalla Orvietoon ja nousimme Funicular, köysiradalla ylös vanhaan kaupunkiin. Tuhansia vuosia kapeita kujia, kivitaloja, linnoja. Olimme saapuneet Umbriaan.
Kirkon vieressä meidät yllätti vanhojen autojen kavalkadi. Autot olivat juuri lähdössä jatkamaan matkaansa ja me saimme ihailla hetken todellisia kaunottaria.
Orvietossa keskityimme slow food herkutteluun. Ensimmäisenä päivänä söin parasta pastaa ikinä, fenkolilla ja pecorino kinkulla höystettynä. Niilon tomaattipasta oli uskomattoman hyvää.
Yövyimme Bed and Breakfast, Palazzio del Cardinalessa. Emme aluksi edes ymmärtäneet, missä yövyimme, sillä huone oli ikäänkuin suuressa porttiholvissa, vanhan kivitalon sisällä.
Aamulla nousimme leveitä kiviportaita ylös ja soitimme kelloa, puinen korkea ovi avautui ja astuimme sisälle linnaan. Korkeitä huoneita, joissa oli kattomaalauksia, puisia kauniita peiliovia, koristeltu kivilattia. Paksuja verhoja, maalauksia seinillä. Aamiaishuone sai Niilon juttelemaan kuiskaten, sillä hän istui oikealla prinsessan tuolilla ja pöydän yläpuolella oli prinsessan kattokruunu.
Olimme Anna Valeria Tiumi Lombardozzin vieraina kardinaalin linnassa, joka oli rakennettu 1500-luvulla. Senora oli elänyt linnassaan koko ikänsä. Hänen perheensä osti linnan kardinaalilta 1731. Kardinaali Simoncelli oli varakas mies, joka rakennutti linnan 1548. Hän oli vaikutusvaltainen kaupungin piispa.
Tällä hetkellä linnassa asuu senoran setä ja sisarukset. 100 vuotta sitten linna jaettiin pienempiin huoneistoihin. Serkulla on vielä upeampi linna kadun toisella puolella. Senoran puutarhassa kasvaa sitruunapuita, persikoita, aprikoosia. Kirsikat eivät oikein tahdo menestyä. Hän valmistaa itse herkullista hilloa ja marmeladia.
Senora on pitänyt bed and breakfast paikkaa 10 vuotta. Tämä kesä on kuitenkin viimeinen. Aamiaishuoneessa seinällä on noin 400 vuotta vanha maalaus, suurin osa huonekaluista on perintöä edellisiltä sukupolvilta.
Tällä hetkellä linnassa asuu senoran setä ja sisarukset. 100 vuotta sitten linna jaettiin pienempiin huoneistoihin. Serkulla on vielä upeampi linna kadun toisella puolella. Senoran puutarhassa kasvaa sitruunapuita, persikoita, aprikoosia. Kirsikat eivät oikein tahdo menestyä. Hän valmistaa itse herkullista hilloa ja marmeladia.
Senora on pitänyt bed and breakfast paikkaa 10 vuotta. Tämä kesä on kuitenkin viimeinen. Aamiaishuoneessa seinällä on noin 400 vuotta vanha maalaus, suurin osa huonekaluista on perintöä edellisiltä sukupolvilta.
Maanantai aamuna menen kokeilemaan onneani Citta Slow liikkeen päämajaan Casa de gustossa. Olen onnekas ja saan haastattelun liikkeen johtajalta. Hän on kultivoitunut ja hyvin ystävällinen. Vaihdamme ajatuksia siitä mitä hyvä elämä on ja minkälaista se voisi olla. Virkistyn kuulemastani. Uskoa ja toivoa sitähän tämä maailmamme tarvitsee. Kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin.
