Menemme paikallisbussilla San Gimignanosta Sienaan. Saavumme perille puolenpäivän aikaan. Ensin majapaikka, kahden tähden hotelli La Toscana. Menneen ajan tunnelmaa, vanha, upea kattokruunu ala-aulassa, koristeet lasiovissa, vanhoja tauluja, kuluneet nahkasohvat. Korkeat hotellihuoneet, askelista kuopalle kuluneet kiviportaat. Joka nurkassa entisen ajan loistoa. Leveä porraskäytävä, kivilattiat. Ihailen näitä jo nuutuneita hotelleja.
Löysimme läheltä pienen lounasravintolan, joka oli täynnä. Jokainen valitsi oman annoksensa herkullisesta valikoimasta - artisokkaa, papuja, makkaraa, kinkkua, pinaattia, anjovista. Hyvää toscanalaista viiniä. Arkiruokaa parhaimmillaan.
Ruuan jälkeen Sienan kujille katselemaan, makustelemaan tunnelmaa. Il Campo - suuri kivetty keskusaukio, joka laskeutui loivasti alaspäin laakeaksi maljaksi. Ikiaikaiset rakennukset ympärillä, ravintolat aukion reunoilla. Kaunein keskustori, jonka olen nähnyt. Täältäkö Alvar Aalto sai ajatuksensa keskusaukiosta, torista, jonne ihmiset kokoontuvat. Sienan aukiolla ihmisiä riittää ja ääntä.
Niilo juoksentelee ja huutaa HUS HUS harakka hätistellen puluja. Hän heittäytyy maahan makaamaan ja ihailee vapauttaan, olla ihmiset keskellä ja ihmetellä.
Duomo, tuomiokirkko, vaikuttava ilmestys, rikas koriste ja muotokielessään, kaiken keskipiste, renesanssiajan runsaudessaan.
Maistuva Gelato jäätelöbaarissa, jossa ei koskaan ole tuoleja, ainoastaan 20 sorttia itsetehtyä jäätelöä.
Katumaalaus Sienan kadulla.
Sade häivyttää sen vähitellen.
